lauantai 25. lokakuuta 2008

Housunkaavat

Piirsin pitkästä aikaa housun kaavat.

Aikoinaan Kuopion koti- ja taideteollisuusoppilaitoksessa opiskellesani opin yhden housunkaavojen piirtämisjärjestelmän. Ollessani harjoittelijana Turo Oy:ssä Esko Silaste, silloinen yrityksen housumestari (mallimestari vastuussa kaikista yrityksen käyttämistä housunkaavoista), opetti minulle toisen järjestelmän käyttöä. Pidin hänen opettamaansa tapaa huomattavasti koulussa oppimaani parempana, ja housut, joita kyseisellä järjestelmääl tein, istuivatkin paremmin kuin aikaisemmin oppimaani käyttäen tehdyt.

Tällä järjestelmällä en kuitenkaan ole viime aikoina juuri kaavoja piirrellyt. Opettajana minun on ollut pakko käyttää oppilaitoksessa opetettavaksi sovittua kaavoitusjärjestelmää, eli ns. pohjoismaista tapaa piirtää kaavat. Ei siinäkään järjestelmässä mitään vikaa ole -- kaikilla kaavajärjestelmillä saa aikaan hyviä kaavoja, jos tietää mitä tekee -- mutta ko. kouluun liittymättömässä työssä päätin kuitenkin käyttää jälleen Eskon kaavaa.

Ystäväni, jolle housut teen, sovitti kaavatestihousuja ja eipä tarvinnut juuri muutoksia tehdä. Liekö kyseessä parempi järjestelmä vaiko se että osaan tämän järjestelmän perusteellisesti? En osaa sanoa, mutta minulle mieluisin piirtämisjärjestelmä on edelleen Eskon minulle kauan sitten opettama.

keskiviikko 22. lokakuuta 2008

Sekiini? Mikä kumma se on?

Sekiini on suomalainen muoto englanninkielen sanasta sequin. Yleisempi suomalainen nimi tälle pienelle kimaltelevalle vaatteissa paljon käytetylle koristeelle on paljetti.

Yleisimmin paljetteja tapaa tietysti naisten juhlavaatteissa, mutta voi niitä käyttää muuallakin, ja käytetäänkin. Arkikäytössäkin paljeteilla voi antaa vaatteelle näyttävyyttä ja pientä ylellisyyden tuntua. Minusta pikkuinen kimallus sopii jopa bisnespukeutumiseen ja lenkkipolulle. On vain valittava paljetteja, jotka eivät ole liian näyttäviä eivätkä liian ylellisiä kyseisiin ympäristöihin.

Paljeteissa onkin paljon valinnanvaraa, varsinkin jos hankkii paljettinsa esimerkiksi kilpatanssijoille materiaaleja maahantuovista liikkeistä. Niissä kokemusteni mukaan paljettivalikoimat ovat poikkeuksellisen laajoja. Tosin aivan pieniä paljettimääriä niistä ei yleensä saa, vaan on ostettava tiettyä paljettityyppiä tietyn värisenä vähintään 100kpl.

Takavuosina valmistin kilpatanssipukuja itselleni ja muillekin. Silloin paljettien kiinnittämistavat tulivat tutuiksi. Ompelukoneella voi melko vaivattomasti kiinnittää kapeimpia paljettinauhoja. Parhaiten työhön tuntuivat sopivan koristeommelpaininjalat; niissä jalan pohjassa on kolo, jossa nauha mahtuu mukavasti kulkemaan. Ommeltyypiksi valitsin leveän ja pitkäaskelisen siksakin, tarkoitus oli ikäänkuin päällysttää nauha pistoilla. Joskus, tietysti, neula osui kuitenkin paljettiin ja rikkoi sen. Semmoinen harmitti minua, pilkun tarkkaa ihmistä.

Enemmän minua kyllä harmitti, kun pohjakangas ei pysynyt suorana, vaan vetäytyi kupruille. Mitä pehmeämpi kangas oli kyseessä sitä hankalampaa oli saada se pysymään suorana. Jos kangas oli läpinäkyvä, tilanne oli toisinaan hyvin hankala, joskus mahdoton. Läpinäkymättömän kankaan sai yleensä kuriin liimaamalla nurjalle tukikangassuikaleen.

Useimmat paljetit oli kuitenkin kiinnitettävä käsin. Koska pukuihin käytettiin jopa tuhansia yksittäin kiinnitettäviä paljetteja, opin arvostamaan erityisesti yhtä kiinnitystapaa: se on nopein kokeilemistani lukuun ottamatta liimaamista. Liimaamista ei juuri käytetty kilpatanssipuvuissa. Liimattu paljetti nimittäin irtoaa hyvin helposti, ja lattialle pudonnut paljetti on parketilla todella vaarallinen. Naisen kengän keskimäärin 7cm korkean koron alla paljetti on murhaa. Se jää kiinni korkoon ja sitten sitä ollaankin kuin jäällä. Moni tanssija on nyrjäyttänyt nilkkansa paljetin takia, ja moni on loukkaantunut vakavamminkin.

Suosimani tapa kiinnittää paljetteja on kiinnittäminen helmen avulla. Kiinnitän langanpään kankaan nurjalle puolelle huolellisesti ja tuon neulan läpi kohdasta, johon haluan paljetissa olevan reiän tulevan. Pujotan lankaan ensin paljetin ja sitten pienen lasihelmen, joka on samaa väriä kuin paljetti tai väritön. Sitten pistän neulan paljetin reiästä ja kankaan läpi ja paljetti on kiinni. Kuljetan nurjalla langan kohtaan, johon haluan seuraavan paljetin, ja niin edelleen. Tällä menetelmällä pystyy kiinnittämään paljetteja sellaista tahtia, että työtä viitsii tehdä.

Ompelulangalla en tosin paljetteja kiinnitellyt. Käytin ohutta, taipuisaa, mutta erittäin kestävää nylon-siimaa. Siis kalastustarvikkeita kuuluu jokaisen paljetteja kiinnittelevän ompelijan kalustepakkiin!

tiistai 21. lokakuuta 2008

Migreeni

Migreenin vaivatessa ei kannata yrittää suunnitella vaatteita, ellei sitten ole tarkoitus kiduttaa paitsi itseään myös vaatteitten käyttäjiä.